keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Työn raskaan raataja

Viikko on jatkunut kiireisenä, ja valitettavasti lenkille ei ole ollut töiden puolesta mitään asiaa. Myös olo on ollut koko ajan hieman horjuva: en ole tullut kunnolla kipeäksi, mutta jatkuvasti on hieman outo olo. Varma pöpön merkki minulla on aina silmätulehdus (ilmeisesti silmä- ja nenäonteloiden välissä olevat röörit ovat jotenkin turhan tilavat), ja sellaista olen tässä muutaman päivän parannellut. Ihmetyttää vain, miksi tauti ei muuten iske kunnolla - harvemmin pelkkä silmätulehdus on riittänyt!

Tänään olin heikosta kondiksesta huolimatta jo melkein lähdössä juoksemaan. Tuntui aika kauhealta huomata, että en ihan oikeasti ehdi! Oli vain pakko potkaista lenkkarit jalasta, vaihtaa mukavampaa vaatetta päälle ja jatkaa sitten käännösten parissa. Pakko taas todeta, että kiire ja stressi ovat hyvän elämän pahimmat viholliset. Nyt kun joulukin osuu viikonlopulle, ei luvassa ole minkäänlaista helpotusta ennen uutta vuotta. Täytyy nyt vain jossain vaiheessa päästä liikkumaan - en ota mitään tavoitteita, mutta tällaista nollakulutustakaan ei voi kovin pitkään jatkua.

Olisi paljon mukavampi kirjoittaa jotain kivaa ja tsemppaavaa, mutta välillä elämä vain on tällaista. Kyllä tässä vielä juonesta saadaan kiinni, mutta nyt on jaksettava vielä jonkin aikaa tinkiä omasta mukavuudesta ja jatkaa raatamista! :)

2 kommenttia:

  1. Muista myös, että työnteko kuluttaa voimavaroja siinä missä liikkuminenkin. Jos töiden puolesta on raskasta, niin kokonaisrasituksen vuoksi täytyy liikuntapuolesta vähän hellittää. Varsinkin jos tuntuu yhtään kipeältä. Välillä harmittaa, kun työ haittaa harrastuksia, mutta monesti se työ myös mahdollistaa monia harrastuksia :) Pääkopan päälle se välillä ottaa, mutta kyllä ne juoksukengät saa taas kohta pistää jalkaan! :) Hyvinhän sinun juoksentelusi ovatkin edenneet, joten pieni breikki ei varmastikaan tee pahaa.

    VastaaPoista
  2. Onhan se Aku näinkin. :) Toisaalta koko syksyn on juokseminen tasapainoittanut työntekoa ja auttanut jaksamaan - itseäni lähinnä hätkähdyttää se, että ei päivässä ei ihan oikeasti ole paria tuntia aikaa hoitaa itseään! No, väliaikaista, väliaikaista... :)

    VastaaPoista