torstai 22. syyskuuta 2011

Kuukausi uutta elämää takana

Näin on tullut aika todeta, että uutta, terveellisempää elämääni on kestänyt kokonainen kuukausi! On siis hyvä hetki tehdä jonkinlainen välitilinpäätös siitä, miten on mennyt:

  •  Paino on pudonnut yli kaksi kiloa (118,1 kg > 116,0 kg)
  •  Vyötärönympärys on kutistunut 2,5 senttiä (eli puoli vaatekokoa!)
  •  Juoksukilometrejä on kertynyt 90,5 km
  •  Muuta liikuntaa kävelyn, golfin ja kuntonyrkkeilyn merkeissä runsaasti
  •  Jalat ovat kestäneet uuden harrastuksen hienosti - vielä ei ole ollut mitään vakavampaa kremppaa!

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän alkuun. Paino ei ole kahden viikon takaisesta pudonnut kuin 300g, mutta pistän tuon nestetasapainon vaihtelun piikkiin (vyötärönympärys on kuitenkin pudonnut taas sentillä, mihin ei 300g pudotus riitä). Tärkeää on nyt vain jatkaa samalla tavalla eteenpäin, ja mikäs tässä on jatkaessa, kun intoa riittää ja säätkin vielä suosivat edes kohtalaisesti!

Eilen työpäivä venyi lähes iltakymmeneen, joten väliin jäivät kuntonyrkkeilyn lisäksi juoksuhaaveet. Tänään onneksi ehdin iltalenkille, ja sattumalta koko päivän kestänyt sadekin piti juuri sopivasti taukoa juoksun ajan! En ollut vähään aikaan käynyt kiertämässä Petikon maastoja, joten suuntasin auton keulan Kehä III:sta kohti. Taaskaan en oikein osannut päättää, millainen lenkki olisi hyvä tehdä, ja niinpä annoin alkuvauhdin tehdä päätöksen puolestani. Sykkeet kipusivat kovissa nousuissa äkkiä yli 170:n, joten päätin sitten lönkötellä 4,7 km lenkin vähän reippaampaa vauhtia - palautellaan hitaalla vauhdilla vaikkapa huomenna, jos on aikaa.

Loppuaika 4,7 km lenkillä oli tänään 30:03 - vähän harmittavasti meni juuri yli puolen tunnin..! Mutta parempaan en olisi pystynyt, sillä nytkin joutui vähän nieleskelemään juoksun jälkeen. Keskivauhti oli 6:24/km, mikä on reitin kovat nousut huomioon ottaen ihan ååkåå.

Kotiin päästyäni minut sitten valtasi suoranainen ruokahimo: oli aivan pakko saada Café Picnicin kanapatonkia! Läheisen myymälän sulkemisaikaan oli enää vartti jäljellä, joten ei kun hikisenä lenkkivaatteissa nopea pyrähdys paikalle. Myyjätytöllä oli minut nähdessään sellainen klassinen "voi paska, asiakas" -ilme, mikä ei sulkemisajan läheisyyden huomioon ottaen ehkä ollut mikään ihme. Kysyessäni kanapatonkia neidin ilme muuttui "ei oo, eikä muuten tulis mieleenkään enää tehdä" -asentoon, joten eihän siinä sitten mikään auttanut. Ostin kuitenkin sellaisen Italian Sandwichin. Kyllä tulee itku, jos se on ihan pahaa! :)

No joo, nyt sitten vähän ruokaa ja telkkaria, jotta jaksaa taas huomenna uuden päivän. Rauhallista syysiltaa itse kullekin ja liikkumisen riemua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti