Olipa taas upea päivä käydä lenkillä! Olen aina pitänyt syksystä, joten nyt tunnelma on jo valmiiksi korkealla, kun lähtee ulkoilemaan. Ei siis voi syyttää olosuhteita, jos jokin menee pieleen.
En ole itse asiassa ihan varma, menikö tänään jokin pieleen. Ajoin jälleen Petikkoon, jossa tavoitteena oli juosta kympin lenkki rauhallista vauhtia. Lähdettyäni matkaan huomasin kuitenkin sykemittarin temppuilevan. Välillä syke oli mukamas 210, heti perään 135, minkä jälkeen olin mittarin mukaan jonkin aikaa kliinisesti kuollut. Mittari heräsi henkiin vasta n. 1,5 km kohdalla, ja silloin oli jo tavallaan liian myöhäistä. Olin nimittäin kiskonut alun paljon kovempaa vauhtia kuin olin ajatellut, ja syke liiteli jo 170:ssä (tähtäin oli alle 160:n). Eihän siinä mitään, tuli vain vähän erilainen treeni! Järkevää olisi varmaan tuossa vaiheessa ollut muuttaa suunnitelmaa ja juosta hitaan kympin sijaan nopea vitonen. Vitosen kohdalla ei luonto kuitenkaan antanut periksi lopettaa kesken, vaan jatkoin samaa tahtia kympin loppuun saakka. Loppuaika oli paljon parempi kuin mihin uskoin pystyväni: 01:08:41 (6:52 min/km). Puristin viimeisen kilometrin kyllä vähän lujempaa tahtia, koska huomasin pystyväni alle tunnin ja kymmenen minuutin. Ei ihan huono aika tällaiselle vyöryvälle perunalle!
Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka pienestä on kiinni se, tuntuuko juoksu suhteellisen vaivattomalta vai uupuuko nopeasti. Sykkeiden ollessa välillä 170-175, juoksu tuntui vielä todella hyvältä ja helpolta. Sitten kun syke nousi ylämäissä lähemmäksi 180:aa tai vähän sen yli, tuntui melkein, että olisi parempi jättää homma kesken. Onneksi tasaisella maalla syke laski aina sopivasti, niin että jaksoin loppuun saakka.
Mutta niin, ilmeisesti sykemittarin sekoilut ovat merkki patterin loppumisesta. Kävin lenkin jälkeen Myyrmannissa kultasepällä kysymässä patterin vaihdosta, ja kuulemma tällä hetkellä Polarilla on parin viikon jono. Enhän minä nyt kahta viikkoa voi olla kullanmurusestani erossa! My precioussss.... Täytynee käydä huomenna jossain keskustan liikkeessä kysymässä, hoituisiko asia jotenkin kätevämmin.
Huomenna on sitten taas lepopäivä. Polarin harjoitusohjelmiston mukaan tiistainakin olisi viisasta jättää liikunta väliin, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt on joka tapauksessa taas upea olo!
Ai niin, eilen sain tosiaan seurata Helsinki Midnight Runin juoksijoita kotini ikkunasta. Hienolta näytti meininki, ei voi muuta kuin toivoa, että jokin kerta pääsee itse mukaan! (ehkä jo ensi vuonna..?)
Morjesta!
VastaaPoistaSattumalta tuli eksyttyä tähän blogiin ja huvittuneena huomasin, että meikäläinen
olisi itse voinu kirjottaa juurikin samat jutut.
Aloitin nimittäin itsekkin samoihin aikoihin Paloheinässä lenkkeilyn, sekä välipäivinä
on tullut golffattua ja rentouduttua.
Jokatapauksessa nyt on tullut jäätyä täysin lenkkeilykoukkuun ja varsinkin siihen huikeean
fiilikseen sen jälkeen!
Tsemppiä jatkoon!
-Anssi
Terve Anssi!
VastaaPoistaHieno juttu, että sinäkin olet löytänyt juoksemisen ilon! Eikö tunnukin ihmeelliseltä, että kukaan ei kertonut aikaisemmin, kuinka hienosta lajista on kyse? :) Tsemppiä myös sinulle ja kauniita lenkki/golf-säitä!