tiistai 20. syyskuuta 2011

Lounaslenkki


Taas on ilta pimentynyt ja aika päivittää blogia! Päivä on ollut työntäyteinen, mutta jotenkin onnistuin kuitenkin varastamaan aikaa pienelle lenkille. Ja nyt puhun ihan oikeasti ajan varastamisesta: riensin suoraan lounaspöydästä juoksemaan, mikä tietysti on kertakaikkisen tyhmästi tehty. Mutta ei auta, parempi se on juosta vatsa hölskyenkin kuin ei ollenkaan - niin suuret kiksit juoksun hurmasta kuitenkin saa!

Todistin muuten jälleen kerran itselleni, että suunnitelmallisuus ei ole vahvoja puoliani. Tavoitteena oli tänään juosta kymppi lempeää vauhtia, mutta tämä muuttuikin käden käänteessä vauhdikkaaksi vitoseksi. En edes oikein tiedä miksi; olisi ollut paljon helpompaa sulatella ruokaa hiljaisella vauhdilla. Näin nyt kuitenkin kävi, joten huomenna lyllerretään sitten rauhallisemmin.

On muuten ihmeellistä, kuinka paljon lihakset toipuvat parin lepopäivän aikana! Reidet olivat ihan priimakunnossa, eikä lenkin kova vauhti tuntunut kuin pienenä jomotuksena pohkeissa (muistakaahan nyt rakkaat lukijat, että "kova vauhti" on niin kovin suhteellinen käsite - puhun tietenkin minulle kovasta vauhdista, eli suurimmalle osalle maapallon kansalaisista kyseessä on rauhallinen matelu). Kun huomasin meneväni aiottua ripeämpää tahtia, otin tavoitteeksi päästä viiden kilometrin kohdalle niin, että aika olisi mahdollisimman lähellä puolta tuntia. Tämä 6 min/km tahtihan minulla on ensitavoitteena - tosin kympin lenkille. Puuskutin ja puhisin edetessäni syksyistä tietä ja huomasin loppuvaiheessa, että puolen tunnin haamuraja on aivan ulottuvillani! Ei muuta kuin loppukiri käyntiin, vaikka lounaspastat kävivät melkein kurkkaamassa uudelleen suussa. Ja voi sitä riemua, kun kuvitteellinen maaliviiva ylittyi ajassa 29:46!

Ja voi sitä v*****ksen määrää, kun huomasin kotona, että juoksemani taival olikin vain 4,9 km... :)

Toisin sanottuna en aivan yltänyt tavoittelemaani 6 min/km vauhtiin, mutta kauas ei jääty (6:04 min/km). Tästä on hyvä jatkaa! Huomasin muuten, että aiemmin mainostamani reitti Paloheinän maastoissa tarjoaa vähän erilaisia haasteita riippuen siitä, mistä kohtaa lenkin aloittaa. Lähdin tänään matkaan Pitkäkosken kahvilan nurkilta, jolloin vastapäivään juostessa ensimmäiset pari kilometriä ovat enemmän ala- kuin ylämäkeä. Tämä sitten rohkaiseekin lähtemään vähän lujempaa liikkeelle, mikä kostautuu 2-5 km välissä olevassa loivassa, mutta tasaisen tappavassa nousussa. Hitaammalla vauhdilla tuota nousua tuskin edes huomaa, mutta ripeämmällä tahdilla... sanotaanko nyt vaikka näin, että ei jäänyt huomaamatta!

Sää oli poutainen ja sopivan lämmin, täydellinen juoksuilma! Pari kuvaakin napsaisin parkkipaikalta, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin.




Älkää antako aidan hämätä - tuolla on hyvä juosta!





Lenkin päätteeksi laiskuri nautti kertakäyttökupillisen kahvia Pitkäkosken kahviossa. Maksoi euron. Nätti tyttö myi.


2 kommenttia:

  1. Muistatko kahvion aukioloaikoja?
    Täytyypä itsekkin seuraavan lenkin jälkeen poiketa sielä. :)

    -Anssi

    VastaaPoista
  2. Löytyipä itse asiassa nettisivutkin (en olisi uskonut)!

    http://www.ulkoilumaja.net/

    Eli maanantaisin suljettu, muuten viiteen saakka. Kahvila on myös sadepäivinä kiinni, mikä on jotenkin hellyttävää... :)

    VastaaPoista